(Tämä kirjoitus perustuu siis kirjastossa taannoin pitämääni esitykseen.)
Muutama hajajuttu tuossa alla olevassa kuvassa.
Vasemmassa kuvassa on Kagoshimassa oleva muotiliike - minulle yllättäen liikkeen toinen keroos oli täynnä Marimekkoa... Ja Kagoshima on japanilaisittain aika syrjässä... Hyvä!
Käydessäni Tokio Sky Treellä ihmettelin yhtä pitkää jonoa - kuvittelin, että jonon päässä on varmaan jokin suosittu ravintola. Eipä ollutkaan - vaan Muumikauppa. Kiva!
Harrastukseni on ikämiessuunnistus ja pitihän sitäkin kokeilla viime kerralla. Maasto oli suomalaisittain.... hmmm... pusikkoista ja rinteitä täynnä. Helpohkoa, mutta tein virheitä ehkä hieman ylimielisenä - olisi pitänyt vain keskittyä helppoihinkin paikkoihin.
Vuoristo on Japanissa aika lähellä - aivan siinä vieressä, kun karttaa katsoo. Vuorille on tehty erilaisia turistihoukuttimia, esimerkkinä on
Tateyama Kurobe Alpine Route. Ideana matkustaa Japaninmeren rannikolta päivän aikana vuoren läpi toiselle puolelle. Suunniteltu suurille joukoille, hinta noin 8000 yeniä. Helppo tapa nähdä vuoristoa.
Yakushiman maailmanperintösaari on Kiusuhun eteläkärjen eteläpuolella. Kantosiipialuksella Kagsohimasta pari tuntia, isommalla aluksella 4 tuntia. Saarelta on aikanaan ollut maayhteys pohjoiseen Japanin pääsaarten suuntaan, mutta sen sijaan etelämmäksi ei maayhteyttä ole koskaan ollut. Tästä johtuen saarelle on kehittynyt omalaatuinen eläimistö ja kasvisto.
Tilastojen mukaan saarella sataa paljon, sanonnan mukaan 36 päivänä kuukaudessa... Kävin siellä pienellä kolmen päivän kahden vierailulla vuonna 2004 Vellun kanssa - ei satanut pisaraakaan. Vaeltamisen harrastajat menevät bussilla saaren etelärannikolle, jossa vaeltavat korkeimpine huippujen kautta saaren pohjoisrinteelle, josta pääsee bussilla taas pääkaupunkiin ja satamaan. Onnistuu yhdellä yöpymisellä, jos pitää hoppua.
Edellä tekstissä olen esittänyt vain pienen läpileikkauksen eri kohteista, yllä olevassa kuvassa on niitä vielä lisää... Pari kohdetta tulee vielä tuossa alla.
Jos katsot Kiushun pääsaaren sateliittikuvia, huomaat saaren keskellä tuollaisen oudon ympyränmuotoisen muodon.
Netistä löytyy tällainen kuva, jossa korkeuseroja on korostettu väreillä. Kyseessä on Aso-niminen tulivuori. Tulivuori painui kasaan joskus 100.000 vuotta sitten suuren purkauksen jälkeen ja sen tapahtuman seurauksena muodostunut kaldera on edelleen nähtävissä. Jos siis katsoo riittävän kaukaa... Kalderan mitta etelä-pohjoissuunnassa noin 25 km ja itä-länsisuunnassa noin 20 km.
Mennään lähemmäksi. Kalderan pohjalla maanviljelyä ja asutusta. Rautatie Kumamotosta nousee kalderan pohjalle sellaisen zikzak-edestakaisen liikkeen avulla, kohta on ollut kai liian jyrkkä muunlaiselle radalle... Kuvassa näkyvät madonsyömät kohdat ovat golfkenttiä... luulen... Kalderan keskellä on aktiivinen tulivuori, jonne ylläolevan kuvan pohjoislaidalla olevalta rautatieasemalta pääsee bussilla serpentiinitietä pitkin. Tien erottaa kuvasta.
Tien päässä köysiradan ala-aseman, iso parkkipaikka, ravintola, matkamuistomyymälä. Köysiradalla 1258 metrin korkeudella olevalle ylä-asemalle, josta kävellen kraaterien reunoille. Kerran olimme siellä pilven keskellä, näkyvyys alle 50 metriä... kerran se oli kokonaan suljettu, koska kraatereista nousi liikaa haitallisia kaasuja.
Ja sitten viimeinen kohde - Kagoshiman kaupunki. Kagoshima on Kiushun saaren eteläosassa olevan pitkän lahdenpoukaman rannalla. Lahden keskellä on entinen Sakurashiman saari, joka nykyään ei ole enää saari, vaan on kiinni vastarannassa tulivuoresta valuneen laavan ansiosta. Kagoshimassa on yli 600.000 asukasta ja etäisyys kaupungin keskustasta kraateriin on noin 10 km. Sakurashiman tulivuoren korkeus on 1100 metriä, Se on yksi Japanin aktiivisimmista tulivuorista, nykyään purkautuu noin 500 kertaa vuodessa. Amiraali Togo on syntynyt Kagoshimassa, Togon patsas (yllä vasen yläkuva) katsoo merelle kaupungin koillisosan puistossa.
Eero pitää tuossa vasemmanpuoleisessa kuvassa kädessään retiisiä - maailman suurimmat retiisit kasvavat Sakurashiman tuhkaisisilla vuorenrinteillä. Oikea yläkyva on minun ottama, vuori purkautui aika uskottavasti kerran lahden rannalla ollessamme. Alakuvassa näkyy paikallista jätehuoltoa; tulivuoren tuhka (jota sataa kaupungin ajoittain) pitää kerätä keltaisiin muovipusseihin ja tuoda siellä täällä oleviin noutopisteisiin, josta tuhka viedään lannoitteeksi pelloille.
Nykyään luotijunalla pääsee Kagoshimaan saakka, rata avautui muutama vuosi sitten. Käykäähän katsomassa.
Loppuun muutama kirjavinkki. Yllä olevassa kuvassa on tuollainen Japanin ja Suomen valtioiden välisen kulttuurivaihdon perusteella tehdyt kirjapari - vasemmalla kirja Japanista suomalaisille ja oikealla kirja Suomesta japanilaisille. Japani - Pienoishakuteos Japanista on erinomainen teos aloittaa Japaniin ja sen nähtävyyksiin tutustuminen. Oikeanpuoleisen kirjan kanteen on kerätty valokuvia juuri niistä asioista, joista japanilaiset ovat kiinnostuneet: Joulupukki, revontulet, mustikka, järvet, Muumimaailma... ja ei ole ehkä sattumaa, että kuvassa olevalla tytöllä on vaaleat hiukset...
Japaniin liittyvistä suomenkielisistä teoksista suosittelen yllä olevassa kuvassa olevia kahta teosta, toinen on valkoinen ja toinen musta... :-) Englanninkielisistä matkaopaskirjoista on minun havaintojen mukaan parasta A-luokkaa The Rough Guide to Japan - paljon tekstiä, vähemmän kuvia...
Itse olen ajattelut, että poikkeaisin Japanissa jossain välissä... taas... mutta ajankohta ja kohde ovat avoinna. Ehkäpä seuraavana voisi olla Fujin auringonnousu joskus heinä-elokuussa.
"Hullu on se, joka ei ole käynyt Fujilla, mutta vielä hullumpi on se, joka on käynyt siellä kahdesti..." Ainut tapa päästä pois hullun kirjoista on siis käydä Fujilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti