Kuvia Kagoshimasta

Pari päivää ilman nettiä - kiva. Aikaa muullekin... :-)
Muutama kuva Kagoshimasta.

Yleiskuvaa mäen päältä laaksoon. Lähes kaikki rakentamiseen soveltuva maa on rakennettu, lisää maata on vallattu mm. pengertämällä vuorten seinämiä. Isäntäperheeni talo on tuolla jossain, ehkä suunnilleen tuossa punaisen pylpyrän kohdalla.

Sivupaloasemia on siellä sun täällä, tyypillisesti tämän näköisiä. Yksi sammutusauto ja yksi pieni toimitteluauto. Maisema-autotalli.

Kaupungin kävelykadulla on pieni muotiliike, jonka toinen kerros on täynnä Marimekon tuotteita.

Kirsikankukka on parhaimmillaan.

Kagoshiman keskusta kuvassa etualalla, taustalla kapean lahden takana Sakurashiman tulivuori. Erittäin aktiivinen, yli 500 (onneksi pientä) purkausta vuodessa.

Kaupungin keskustan koillispuolella korkean mäen päällä on hieno puisto, josta mahtavat näköalat merelle ja Sakurashimalle päin.

Kagoshiman rautatieasemalla tapasin perjantaina suomalaisen pariskunnan. Olivat toista kertaa täällä suunnalla, heillä oli suunnitelmissa lähteä ulkoilemaan Sakurashiman puolelle merenlahtea, sinne kulkee autolauttoja lähes nonstoppina. Pyöräily vuokrapyörillä Sakurashiman ympäri!

 

Kagoshimassa Kataisen kuvan kanssa

Kagoshiman kaupunki sijaitsee Japanin eteläisimmän pääsaaren eteläosassa. Myös läänin nimi on Kagoshima. Japanin luotijunaverkoston eteläisin asema sijaitsee täällä, saivat viimeisen pätkän valmiiksi vasta muutama vuosi sitten. Junalla Osakasta tänne (911 km) pääsee 4 tunnissa.

Olin täällä ensimmäistä kertaa vuoden 2000 syksyllä ja sen käynnin ansiosta minulle on tuttuja perheitä, joiden kodeissa voin yöpyä. Kagoshima tunnetaan erityisesti Sakurashiman tulivuoresta. Kaupungin ystävyyskaupunkeja ovat mm. toinen tunnettu tulivuorikaupunki Napoli Italiassa seka Australian Perth.
Aamupala tänään kuvan mukainen. Yleensä tuossa olisi ehkä leivän asemasta riisiä, mutta tällä kertaa siis lämmin voileipä. Nam.

Perheen äiti Yoshie valmisti ja 18-vuotias Gen kattoi pöydän. Kuva sisältää tuotesijoittelua, Marimekkoa ja Iittalaa.
Ja sitten taas japaninopiskelua: katai = kova.
Japanilaisessa Asahi Shimbun Weekly -aikakausilehdessä oli muutama viikko sitten alla olevan kuvan mukainen kansikuva. Jotain tuttua...

Kerroin, että Suomessa Kataisen lempinimi on Jyrki Boy, joten totesimme yhdessä, että yhdistämällä japania ja suomalaisen lempinimen Kataisen nimeksi voisi vääntää The Hard Boy.
Sisäsivuilla person in focus -palstalla oli Kataisen esittely. Kuvassa hän on mahdollisesti Tokiossa jonkin tavaratalon osastolla, jossa on myös suomalaista designia myynnissä.

Kello on 10 paikallista aikaa, aurinko paistaa, lämpötila tulee olemaan tänään ehkä +22 astetta, yöllä oli noin +14 astetta. Voisihan se olla vähän lämpimämpikin, mutta eiköhän tässä pärjätä... :-)

Joki kaupungin alla

Mishiman kaupunki sijaitsee siis Fujin etelärinteessä lähellä merta. Fuji on tulivuori, joten siitä purkautunutta laavaa on tietysti joka puolella vuorta.
Kaupungin alla olevan laavakerroksen alla virtaa joki, joka saa vetensä Fujin lumen sulamisvesistä ja sateista.

Vesi tulee takaisin maan pinnalle Mishiman kaupungin alueella useista paikoista. Keskustan eteläpuolella on laakso, jossa on useita lähteitä lähellä toisaan.

Vesi pulppuaa hiekan läpi ja näyttää siltä, kuin se kiehuisi.

Muutamaan lähteeseen on laitettu isot kaivonrenkaat ja niiden kohdalla veden ollessa syvempää voi havaita miten tavattoman kirkasta vesi on.

Alueen juomavesihuolto perustuu tähän vuorelta valuvaan veteen, joka kulkee luonnon puhdistusjärjestelmässä tuolla jossain syvällä kilometrien matkan.
Vesi on aika vilpoista, joten voitaneen sanoa, että juttu on aika cool!

Fujin juurella Mishimassa

Mishiman kaupunki (sininen pylpyrä) on Fujin kaakkoispuolella Shinkansen-junaradan varressa lähellä merta.

Kartan itäosassa näkyy Hakone, joka on suosittu ulkoilualue. Moni Tokiossa vieraileva turisti käy Hakonessa ihailemassa Fujia. Fuji-valokuvaajan unelma on ottaa valokuva kartassa näkyvän järven yli siten, etta vuori heijastuu jarven pinnasta.

Maisema Mishimassa tuttuni talon edustalta pohjoisluoteeseen on yllä olevan kuvan mukainen. Valitettavasti...

... todellisuus oli kuitenkin tämän toisen kuvan mukainen - Fuji oli pilvessä. Tätä kirjoittaessani tiistaina kello 9 meri ja sininen taivas näkyvat etelässä, mutta pohjoisen puolella on vieläkin pilvistä. Ehkä huomenna...

Suunnistusharjoitus
Eilen ohjelmassa oli suunnistusharjoitus Fujin etelärinteellä suunnilleen punaisen pylpyrän alueella. Alueen korkeus merenpinnasta oli jotain alle 1000 metriä, Fujin huippu on 3776 metrissä. Kartta on rinnekartta eli koko kartan pohjoislaita on korkeammalla kuin etelälaita. Maapohja on laavakenttää, jonka päälle on tullut vuosisatojen ja -tuhansien aikana humusta; paikotellen aivan ihanan kimmoisan pehmeää, mutta paikotellen rosoista ja kovaa. Ihan ok. Keli oli sateinen ja sumuinen, +7 astetta.

GPS:n testaamista
Minulla on mukana kartantekoon Suomessa käyttämäni GPS ja OCAD-läppäri. Tuttuni on tehnyt korttelikartan lähialueesta, kävin tsekkaamassa GPS:n tarkkuutta.

 Yllä olevassa kuvassa kävelin kadun reunassa olevaa jalkakäytävää pitkin. Aika levoton GPS-jälki...

Tällä alueella kartan reunassa kävelin tien itälaidassa ensin pohjoiseen päin ja sitten takaisin. Tosi levoton. Näillä tuloksilla ei karttaa saisi aikaiseksi... Tai siis varmaan saisi, mutta sen tulkinta vaatisi mielikuvitusta. Toisaalta niinhän se on minun kaikkien karttojeni kanssa...

Tulipalo
Kävelylenkin aikana alkoi kuulua piipaa-ääniä; lauma paloautoja oli menossa kartan keskellä olevalle mäelle. Sama suunta oli minullakin pitihän sinne mennä ihmettelemään.

 Paloautot ja niiden vilkut ovat Japanissa punaisia.

 Kooltaan paloautot ovat suomalaisittain pieniä - kapeat kadut vaativat kapeat autot.

Kerrostalon keskimmäinen rappukäytävä oli tyhjennetty pihalla, mutta ilmeisesti ei mitään sen vakavampaa. Kiva.

Kesan ensimmainen suunnistuskisa!

Nettiongelmien johdosta nyt ei oo a:a:kko:sia: kaytossa... lainakoneen kimpussa.
Kesan eka suunnistuskisa karsitty. Tai siis eihan viela ole kesa. Sanoisinkin, etta kauden eka kisa.
Japanin 39. suunnistusmestaruuskilpailut olivat Fukuin prefektuurissa Awaran kaupungissa.
Junalla Fukuista Awaraonseniin 17 min, rautatieasemalla oli opastaja, kavelya noin varttitunti ja kisapaikalle liikuntapuistoon. Jarjestelyt ihan kuin Suomessa, noin suurin piirtein. Leimausjarjestelma on SI, jarjestajien palikka lainaan.
Matkaa lahtoon pari kilsaa. Lahtopaikalla karsinaanmeno-ohje oli englanniksi, varmaan tehty vain minua varten, koska olin ainoa ulkomaalainen osanottaja.
Maasto oli jyrkkapiirteista, valkoinen metsa oli aika hyvaa juostavaa, huonopohjainen maasto ei ollut mukavaa ja vihreaa piti oikeasti valttaa. Jostain syysta kaksi pisinta rastivalia olivat pelkkaa tiejuoksua.
Tulokset http://mulka2.com/lapcenter/index.jsp?event=1962&file=1
Sarjani oli  Ｍ４５Ａ.
Kaksi virhetta tein, lisaksi yhdella valilla havisin jostain syysta aika paljon, siella oli tosi jyrkka rinne, ja luultavasti paikalliset osaavat lasketella sen nopeammin kuin mina.
Kausi siis avattu. Kiva.

Kartta. Kartan alakulmassa on ruudut perinteiselle pihtileimasimelle. SI-leimausjarjestelma antaa aanimerkin ja valomerkin leimatessa; jos niita ei kuulu/nay, pitaa ottaa leima karttaan perinteisella pihdilla. Napparaa, tarkoita tietenkin na:ppa:ra:a:.

Fukuissa

Laskeuduin äsken Fukuin kaupunkiin.
Ja sitten lisää japanin opiskelua; eki = rautatieasema, mae = edessä, ekimae = rautatieaseman edessä. Toyoko-Inn-hotelleista usean nimi on ekimae, esimerkiksi Hotel Toyoko-Inn Fukui Ekimae. Sehän tarkoittaa siis sitä, että ...

... hotelli on suhteellisen lähellä rautatieasemaa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa hotellin nimen tarkenne voisi olla ekimaemae...
Fukui kaupungin keskustassa on vanhan linnan vallihaudat, jotka iltavalaistuksessa näyttävät tältä.

Suhteellisen hienoa!
Huomenna matka jatkuu Awaraonseniin.
-----
Lisatty aamulenkkikuva. Fukuin lapi virtaa joki, jonka rannoille on rakennettu tulvavallit. Vallien vieressä menee kävelytie ja alempana on myös polkuja. Kiva paikka lenkkeillä kaupungin keskustassa.

Aamupala hotellilla oli tämän näköinen.

Päiväretki Naraan

Tänään ohjelmassa oli Narassa käynti. Tunnetusti Narahan oli Japanin pääkaupunki vuonna nakki ja peruna eiku 710-784. Kagoshimalaisen tuttuni täti ja setä asuvat Ujin kaupungissa Kioton ja Naran välissä. Setä on eläkkeellä englannin opettajan virasta ja on nyt toista kertaa oppaanani. On muuten tosi kätevää, siis tällainen good will guide omasta takaa - esimerkiksi tällaiseen laajaan kohteeseen kuten Nara tutustuminen onnistuu täsmäosumilla ilman hakuammuntaa.
Narahan on tunnetusti maailmanperintökohde, jonka merkki on tuossa alla olevassa kuvassa sanan Heritage perässä (ympyrä, jonka sisällä neliö).

Narassa on paljon, toistan paljon, peuroja, jotka ovat varoitusten mukaan villieläimiä ja siis mm. tökkivät ihmisiä päällään, sekä samalla tavattoman kesyjä, jotka saavat pääosan ruuastaan turisteilta, jotka ostavat peuranruokaa alueen kioskeista. Kerran kun annat peuralle keksin, se alkaa pökkimään sinua päällään + seuraamaan sinua jopa hieman harmiksi saakka.

 

Narassa ei ole vielä kirsikankukka-aika, tosin yksittäiset puut alkavat jo kukkia.



Naran ehkä tunnetuin nähtävyys on suuri buddhapatsas, joka on tämän rakennuksen, Todai-jin, sisällä. Todai-ji on Japanin suurin puurakennus (?).

Rakennuksen keskellä oleva buddha on 18 metriä korkea.

Naran nähtävyydet ovat kaupungin itäpuolella olevassa laajahkossa puistossa, joten tänne on syytä varata aikaa ja hyvät kävelykengät. Aurinkoisenakin päivänä moni puiden varjostama kuja on viileä; ainakin tänään oli erinomainen päivä liikkua alueella.

 

Alueen kaupungin puoleisessa laidassa on tällainen 5-kerroksinen pagoda.

Aivan kaupungin reunassa on viehättävä lampi, jossa näytti uiskentelevan kilpikonnia.

Siis yhteenvetona: Nara on maailmanperintöä, Naraan pääsee sekä Osakasta että Kiotosta junalla sujuvasti, varaa aikaa sillä puistoalue on laaja, varaudu kävelemään, pidä puistossa ruokaa kädessä vain jos se on tarkoitettu peuroille.
Naran vieressä on toinenkin maailmanperintökohde, Horyu-ji; pienellä suunnittelulla se menee saman päivän aikana.

 

 

Perjantaiaamun uutisia Kiotosta - kirsikat alkoivat kuulemma kukkia

Huomenta. Toyoko-Inn-hotellin terveellinen aamupala nautittu, ok. Tuoremehua jäi kaipaamaan, sitä on ollut tarjolla jossain toisessa vastaavassa paikassa.
Aamun The Japan Times -lehden pääuutisia:

• Japani on keskustellut USAn armeijan edustajien kanssa Senkaku-saarten tilanteesta (siis näistä saarista J kiistelee Kiinan kanssa). Tapaaminen pidettiin Havajilla. Samalla oli keskusteltu myös Pohjois-Korean tilanteesta, jutun toisena otsikkona on Pohjois-Korea uhkaa iskeä USAn tukikohtiin Japanissa.
• Kirsikankukkakatsaus: Tokiossa kirsikankukat suorastaa räjähtävät silmille tulevana viikonloppuna sesongin ollessa siellä parhaimmillaan. Osakassa kukinta oli alkanut eilen torstaina. (Sillä ei ilmeisesti ole mitään tekemistä minun saapumiseni kanssa...) Osakan kukinnan alku on 11 päivää edellä viime vuoden vastaavaa.
• Etusivulle oli päässyt myös uutinen, jonka mukaan Australian pääministeri on esittänyt ensimmäisenä valtion korkeana virkamiehenä julkisen anteeksipyynnön Australian valtion aikanaan harrastamasta avioliiton ulkopuolisten lasten äiteihin kohdistamasta painostuksesta. (Olipas hankalasti sanottu...) Siis aikanaan maailmansodasta aina 1970-luvun alkuun saakka Australiassa valtion kanta oli, että avioliiton ukopuolella syntyneiden lasten etu oli ottaa heidät valtion haltuun ja antaa he adoptoitavaksi "oikeisiin" perheisiin. Virallisesti tällaiseen ei ollut oikeutta, mutta asia hoidettiin painostamalla äitejä. En ole ihan varma ymmärsinkö oikein, mutta maan sisäisiä adoptioita tehtiin ko. ajanjaksona noin 250000; ei ole olemassa tilastoa siitä, kuinka monessa on ollut mukana painostusta.
• Suomessakin on ollut keskustelua tonnikalan ja erityisesti sinievätonnikalan ylikalastuksesta, päivän lehdessä siitäkin oli isohko uutinen. Aihe on japanilaisille ilmeisen hankala, osalle tosiasioiden tunnustaminen on vaikeaa. Joku arvovaltainen taho oli esittänyt yhteisen päätöksen tekemistä siitä, että sinievätonnikalan käytöstä sushissa luovutaan kalakannan suojelemiseksi.
• Seuraavassa uutisessa aiheena oli japanilaisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden asuminen yhteisissä asuintoloissa (dormitory). Aikaisemman tavan mukaisesti he ovat asuneet eri asuntoloissa. Kokemukset yhteisistä asuntoloista ovat rohkaisevia, ja yhä useampi yliopisto alkaa siirtyä tähän käytäntöön. Eräs japanilainen kertoi päättäneensä alkaa keskustella asuntolassa asuvien kanssa englanniksi vaikka hänen englantinsa olikin kieliopillisesti epätäydellistä. Ja hänen kokemus oli - hän oppi puhumaan englantia. Yes.
• Urheilusivuilla oli mukana myös NHL. Antti Niemi San Josen maalilla oli päässyt kuvaan ja Teemu Selanteen kommentit olivat päässeet tekstiin. Kiva.

Nyt kello on 3 aamyöllä Suomen aikaa (10 aamulla paikallista aikaa), jetlaakista ei ole mitään havaintoa enkä ole nähnyt yhtään kirsikankukkaa.
Eiku menox.
Kello on 13, kävin lenkillä. Kuuma oli. Aurinko porottaa täydellä teholla, varjoissa tosin oli vielä viileää.

Hotellini on siis ruutukaava-alueella. Lenkkisuunnitelma oli juosta suoraan länteen, kunnes tulen siellä olevalle joelle (katsoin jostain kartasta) ja juoksentelen joen rantaa; niissä usein on tulvavallit ja polkuja vallien päällä tai vieressä. Kadut olivat tuollaisia kapeita kuten tuosta yltä selviää. Aurinko lämmitti, pipo ja hanskat taskuun viiden minuutin kohdalla. Joelle oli matkaa juosten/hölökäten 25 minuuttia ja sen rannat olivatkin tällä puolella sellaista puskaa, josta ei läpi mennä. Hieno suunnitelma, mutku...

Näin kirsikkapuun kukassa. Eihän yksi puu kesää tee, mutta kuitenkin. Pari vuotta sitten kehuin paikalliselle tutulle erään kirsikkapuun kukkien muista hieman poikkeavaa väriä. Hän totesi, että väri on hieno, mutta puu on luumupuu... Hups.

Paikallinen tasoristeys, joita täällä on tosi paljon. Kokopuomi. Autoilla on vasemmanpuoleinen liikenne, mutta tasoristeyksen valot ovat tien oikealla puolella... miksiköhän. Suomesta poiketen täällä risteyksissä on merkitty myös ohittavan junan suunta, punainen värinuoli valon alla. Junan keula näkyy vasemmassa reunassa.

Kiotossa on kylmäääää...

Lento Hong Kongista Osakan Kansain lentokentälle meni aikataulun mukaan. Boeing 777 oli lähes täynnä. Ensimmäinen vaikutelma Japanista liittyi aurinkoon - auringonpaiste oli todella kirkas talvisen Helsingin, sateisen Frankfurtin ja pilvisen HK:n jälkeen. Mutta kun ovesta meni ulos, niin huomasi, että täällähän on kylllllmääää....
Maahantulomuodollisuudet ok. Junapassin voucherin vaihto itse passiin kävi sujuvasti. Aikaisemmin kerroin, että täällä junapassi on kirjoitettu käsin. Tähän on tullut muutos, nyt hakija joutuu kirjoittamaan osan siitä käsin itse. Kehitystä!
Lentokentältä lähtö klo 15.16 juna Kiotoon, pysähtyi vain kaksi kertaa (Osakan Tennoji ja Shin-Osaka) ennen Kiotoa, siis sellainen Limited Rabbit tai vastaava. Kiotossa kävellen hotellille 1,5 km, kaipasikin jo kävelyä.

Yllä oleva kuva liittyy Helsingin kadunvarsipysäköintiin. Siellähän talvella oli keskustelua (Hesarin mukaan) siitä, että porukka pitää autojaan varastoituina kadun varteen talven ajan, jolloin ne sekä haittaavat liikennettä että asiointia että lumitöiden tekoa. Kallis varasto, tuo katu. Nyt näytti olleen Hesarissa juttu, että asukaspysäköinnin lupalapun hinta halutaan viisinkertaistaa. Näin siis Hesassa, täällä Japanissa katujen varsille ei pysäköidä. Kapeat kadut ovat liikkumista varten.

Kioto on ruutukaava-alueeltaan varsin tasainen, suorastaan sellainen vuorten kolmelta sivulta ympäröimä laakea malja. Rakennukset ovat aika matalia. Yllä oleva Kyoto Tower näkyy joka puolelle, osoittaa hyvin rautatieaseman paikan.

Vilkkaan kadun yli on rakennettu tällainen kävelysilta. Molemmissa päissä on kuvassa näkyvä porrasrakennelma, siis silta ei johda sen kauemmaksi. Vieressä on suojatie. Katselin äsken iltakävelyllä hetken aikaa tien ylittäjien käyttäytymistä; noin 20 ylittäjästä kukaan ei kiivennyt sillalle, vaan odotti aika pitkään suojatien valojen vaihtumista. Japania on syytetty ylirakentamisesta, olisiko tässä yksi esimerkki sellaisesta.

Tämä toinen vastaava rakennelma on kahden vilkkaan kadun risteyksessä ja alueella ei ole suojateitä. Jalankulkijoiden on siis pakko nousta sillalle. Ja kaikki nousevat. Pyörätuoli- ja rollaattoriliikkujat... en tiedä, miten he tästä selviävät. Pyöräilijät vaihtavat risteyksessä autojen kaistoille. Pyöräilykypärä pyöräilijöillä on muuten TOSI harvinainen.

Päivälliseksi nappasin lähimmästä pienestä ruokakaupasta tällaisen ruoka-annoksen, lämmittivät sen mikrossa samaan hintaan. Hinta oli 500 jeniä eli reilu 4 euroa. Aika halpa...

Ravintoloiden edustalla on usein muoviset malliruuat, josta helpolla voi päätellä, mitä annokseen kuuluu. Näppärää.

Kaupungin itälaidalla oli tällainen valoilmiö, mitä lie viestittävät ET:lle...?
Kadulla tuntui olevan aika kylmä, laitoin kyllä hyvin päälle. Aika moni paikallisista näytti palelevan kävellessään. Säätiedotuksen mukaan tällä alueella yöllä lämpötila laskee nollaan. Hokkaidolla on -10 astetta yöllä ja etelässä Okivawalla noin +20.
Nyt kello on noin 8 illalla ja nukuttaa ihan possuna - hyvää yötä.