Hautakumpuja Osakan eteläpuolella

Osakan eteläpuolella on kaupunki nimeltään Sakai, jonka tunnetuin nähtävyys on muinainen hautakumpualue keskellä suurkaupunkia.

Alla olevassa kartassa näkyy koillisesta etelään johtava rautatie (huom. kartan pohjoinen on vasemmalla), joka on JR:n rautatie Osakasta kohti Kansain lentokenttää. Siis jos liikut Japan Rail Passilla, niin tällä rautatiellä liikut vapaasti. Yksityinen Nankai-yhtiön rautatie johtaa pohjoisesta kaartaen kohti kaakkoa Koya-sanille. Rautateiden risteyksessä on Mikunigaokan asema aivan suurimman hautakummun kulmalla. Seuraava JR:n asema Mozu on puiston eteläreunan kohdalla.

Kyseessä on yksi maailman suurimmista hautakompekseista. Kaikkiaan hautakumpuja alueella on yli 10, joista suurimman, kuvassa näkyvän avaimenreiän muotoisen hautakummun pituus on yli 480 metriä ja korkeus 35 metriä. Kumpu on rakennettu 400-luvulla keisari Nintokun haudaksi.

Yleisö ei pääse sisäsaarelle, ja koska vierailumme aikana (klo 17) informaatiokeskus oli jo suljettu (jo klo 16!!), emme päässeet oikein varmuuteen, kuinka lähelle sitä olisi päässyt katsomaan. Alla oleva kuva on otettu saaren eteläkärjen keskeltä; ilmeisesti siitä pääsee päiväaikaan lähemmäksi veden ääreen.

Hautakumpupuiston eteläpuolella on kaunis puistoalue, jossa paikalliset viettivät ohanami-juhlaa (oli sunnuntai) kukkivien kirsikkapuiden katveessa. Puistossa on myös Sakain kaupunginmuseo.

Jos siis liikut Osakan eteläosassa ja historia kiinnostaa, tässä olisi tällainen hieman erilainen vierailukohde. Kohde on kuitenkin sen verran kaukana, että suosittelen pikajunan ottamista Mikunigaokan asemalle ja siitä eteenpäin sitten kävellen. Jos lähden takaisin Osakaa kohti Mozun asemalta (jossa pysähtyy vain Local-pimpulajunia), ehkä kannattaa jäädä pois Mikunigaokassa ja odottaa seuraavaa pikajunaa.

Lisätietoja alueesta saa netin hakupalveluista sanoilla Nintoku Mausoleum.

Toyoko-Inn-hotelliketjusta

Tälläkin reissulla, kuten monesti myös aikaisemmin, olemme majoituksissa turvautuneet Toyoko-Inn-hotelliketjuun. Hyviä puolia:

• majoitus on helppo varata internetin kautta
• kun rekisteröityy siellä heidän käyttäjäkseen, se on vielä helpompaa
• luottokorttia ei tarvita lainkaan
• peruuttaminen on myös helppoa, ja olikohan se niin, että se on maksutonta aina kyseisen päivän kello 16 saakka.

Kansainväliset asiakkaat voivat saada jäsen/pistekortin ensimmäisen yöpymisen yhteydessä. Kortti maksoi minulle maaliskuun puolella 1500 yeniä eli noin 13 (?) euroa. Ottivat kuvan nettikameralla ja kortti oli valmis kun lähdin kolme yötä myöhemmin. Kortilla saa vielä lisäettuja eli 5 % alennuksen, 30 % alennuksen sunnuntaisin ja kalenterikuukauden aikana kymmenes majoittuminen on ilmaista (ilmaisen yöpymisen saa vain yhden hengen huoneeseen, mutta kuitenkin).

Hotelliverkosto on laaja, olisiko järjestysnumerot jo yli 250. Tyypiltään hotellit ovat "liikemieshotelleja", eli periaatteessa aika karuja, mutta meille ne ovat olleet ihan hyviä. Kiinteistöt aika uusia, aamupala riisiä, misokeittoa, kahvia, sämpylää, salaattia jne. peruskamaa, mutta riittävää.

Suosittelen! Jos kiinnostaa, niin katso
http://www.toyoko-inn.com/eng/index.html

Mt. Kirishima

Kagoshiman lentokentän pohjoispuolella on aktiivinen tulivuori nimeltään Mt. Kirishima.Vuori muodostuu useista tulivuorikraatereista, joista korkeimmat huiput ovat noin 1700 metriä korkeita.
Alkuvuodesta yksi keskimmäisitä huipuista, Shinmoedake, purkautui, ja sen ympärille muodostettiin rajoitetun liikkumisen vyöhyke. Kuvan vasemmassa laidassa on suosittu vaelluskohde, Karakunidake, jossa kävimme keskiviikkona lyhyesti vaeltamassa. Kieltoalue ulottui sinne saakka ja emme päässeet riittävän ylös, jotta olisimme voineet nähdä savuavan kraaterin.

Vaelluskeskus, Ebino Plateau, on Miyazakin prefektuurin puolella Ebinon kaupungin alueella. Laakea laakso on noin 1200 metrin korkeudella. Oppaamme mukaan siellä on yleensä kymmeniä busseja ja kova ruuhka, mutta vierailumme aikana alue oli lähes tyhjä. Syy ei selvinnyt, mutta mahdollisesti Shinmoedaken laaja kieltoalue vaikuttaa asiaan. Keli oli mitä mainioin, kuivaa ja aurinkoista, joten siitä ei ainakaan voinut olla kyse. Lisätietoja alueesta on osoitteessa http://www.travel-around-japan.com/k96-05-ebino-plateau.html

Alla olevassa kuvassa Karakunidaken huippu vaelluskeskuksen kartassa ja luonnossa.

Monissa kraatereissa on kauniin vihreä lampi. Myös Shinmoedake oli suunnilleen tällainen aika vaarattoman näköinen, kunnes se alkuvuodesta pössäytti lammen vedet taivaalle... ja taisi siinä mennä vähän muutakin...

Kävin kääntymässä lammen viereisellä pienellä huipulla, olisiko ollut noin 1350 metrin korkeudessa.

Vulkaanisesta aktiivisuudesta johtuen maastossa on useita paikkoja, joista purkautuu höyryä.

Vuoren etelärinne onkin täynnä kuumien lähteiden kylpylöitä (onsen), joista yhdessä mekin kävimme. Tosi cool paikka... tai siis hot...

Onsen sijaitsi syvän laakson pohjalla, jonne auringonvalo juuri ja juuri ylti. Kylpyaltaaseen auringonvalo paistoi räystään alta suorastaan nerokkaasti.

Hakuban laskettelukeskus

Sunnuntaina ohjelmassa oli käynti Hakubassa. Rautatieasemalla muistutettiin näyttävästi siitä, että kyseisessä laaksossa oli Naganon olympialaisten alppilajien suorituspaikat.

Paikalllisbussilla eteenpäin.Gondolihissillä ylös.

Mahtavat maisemat, hyvännäköiset rinteet. Puolenpäivän paikkeilla oli jo suojakeli, yöllä oli tällä korkeudella ollut varmaan pakkasta.

Terassiravintola oli täynnä. Lounasaika. Noin puolen tunnin ylhäällä olon aikana näin kolme ulkomaalaista, kaikki muut äkkiseltä arvaten olivat japanilaisia.

 

Hakuban rautatieasema mäen päältä kuvattuna.

Kuvassa ylhäällä terassiravintola, jossa kävimme kääntymässä.

Korkeimmat vuorenhuiput alueella ovat yli 2900 metriä korkeita.

Alla olevat kuvat on otettu junasta sen kiivettyä pois Hakuban laaksosta kohti Matsumotoa.



Junamatka Nagoyasta Alpeille

Sunnuntaiaamuna lähdimme Alpeille, Japanin Alpeille. Junamatka Nagoyasta alkoi kello 8 ja alkumatka oli tasaista ja asuttua. Pikku hiljaa rata nousi yhä ylemmäksi kulkien laakson pohjalla joen ja maantien vieressä.

Jossain vaiheessa alkoi näkyä myös lumihuippuisia vuoria. Vuorten takana on... vuoria.

Parin tunnin jälkeen saavuimme Matsumotoon, jossa oli junan vaihto. Junamme Nagoyasta jatkoi matkaa toista laaksoa pitkin olympiakaupunkiin Naganoon; me otimme seuraavan junan, joka tuli Tokiosta ja jatkoi edellisen kanssa ristiin laskettelukeskusten laaksoon.

Kyllä lumi on kaunista.

River deep, mountain high... vai miten se menikään, paitsi että joki ei todellakaan ollut syvä...

Lähellä junamatkan korkeinta kohtaa oli kolme järveä, joista keskimmäinen (pienin) oli vielä jäässä.

Tekninen välilasku Okayamassa

Sunnuntaina illalla teimme teknisen välilaskun Okayamaan, koska Japanin luotijunaverkosto hiljenee kello 24-06 väliseksi ajaksi.

Asemanedustaidetta yöllä...

... ja päivällä. Kiva.

Kamakuran roskahaukka

Kamakuran kaupungin hiekkarannalla oli isohko petolintuyhdyskunta, olisiko olleet jotain haukkoja. Ne olivat päässeet helpon elämän syrjään kiinni ja hankkivat ruokansa ihmisten käsistä. Jos et jaksa kaikkia kuvia katsoa, katso edes viimeinen.

Kamakura

Eilen lauantaina meillä oli Kamakura-päivä.

Koska majoitus oli Nagoyassa, hyppäsimme junaan aamulla klo 7.33 ja 366 km myöhemmin olimme perillä. Sen matkan varrelta on edellisen jutun Fuji-kuvat.

Kamakura on ollut aikanaan Japanin pääkaupunki vuosina noin 1190-1330 noin 150 vuoden ajan. Kaupunki sijaitsee Tokiosta ehkä 50 km etelälounaaseen. Kaupunki on tunnettu mm. suuresta Buddhan patsaastaan. Kaupunki on tokiolaisten suosittu vapaapäiväkohde muun muassa suojaisen hiekkarantansa ansiosta.

Alla olevassa kuvassa minä ja Buddha, minä etualalla.

700-vuotta vanhan Buddhan sisällä näytti tältä, keskellä kaulan aukko kohti päätä.

Kartassa näkyvä koko kaupungin levyinen merenranta on hienoa hiekkarantaa, suunta etelään = lämmin.

Rannalla oli erityisesti lainalautailijoita.

Ja kaksi turistia, heistä puolet kuvassa.

Pääkadun varrella oli kaupungin paloasema. Kaupungissa taitaa olla noin 150.000 asukasta.

Palolaitoksen kalusto oli näkyvissä ovettomissa halleissa.

Kauempana merellä oli surffareita ja purjeveneitä.

Rannan linnuista teen kohta toisen tarinan.