Shinkansen-luotijuna Tokiosta pohjoiseen tuli vauhdilla (300 km/h) aina Fukushimaan saakka (kyllä, juuri se Fukushima), jonka jälkeen se jakautui kahteen osaan. Toinen osa jatkoi suoraan pohjoiseen Sendain suuntaan ja toinen osa minun kanssani kaartaen sisämaahan. Juna oli edelleen luotijuna, mutta vauhti oli aika matelemista, ikäänkuin olisi tultu luotijunalla pimpulajunan rataverkostoon... ja niin kai olimme tulleetkin. Rata nousi jonkin verran ja sitten vedenjakajalla sukelsi pitkään tunneliin. Ennen tunneliin menoa oli aurinkoista, kuivaa ja kesäistä. Tunnelin jälkeen näytti tältä.
Sumuista ja lunta! Täydellinen ilmastonvaihto, josta edellä oleva wikipedian linkkikin kertoo. Yamagatan laakso avautuu Japaninmeren puolelle, mutta merelle on aika pitkä matka.
Kaupungissa kiinnitti huomiota, että rautatieaseman länsipuolella, jossa Toyoko-Inn-hotellini oli, oli aika paljon avointa kenttää rakentamattomana. Olisiko siitä purettu jotain pois...
Pysäköinti on Japanissa suurta bisnestä, esimerkiksi kuvassa olevat autot olivat maksullisella hiekkakentällä. Hotellin vieressä oleva pylväs on hotellin oma autotalli! Sellainen robottijuttu, auto ajetaan sisään ja kone vie sen tuonne jonnekin jemmaan. Koodilla auto takaisin alas ja käyttöön.
Yllä olevassa kuvassa on Koban eli poliisiasema. Isot ikkunat kadulle päin, siellä sisällä pari poliisimiestä teki paperihommia. Veronmaksajat voivat ohikulkiessaan tsekata, ettei päivä mene netin kimpussa. Pari vuotta sitten jossain lehdessä oli artikkeli, että Tokiossa näitä kiinteitä pieniä asemia olisi alettu vähentää, mutta kyllä noita tuolla näkyy olevan.
Aamulla junalle mennessä keskustan ainoa pilvenpiirtäjä oli aurinkon edessä sopivasti, pientä taidekuvaa... Rakennus on jokin Kajo Center, mutta omistajana ei taida olla Valkealan Kajo...? 24 kerrosta, noin suunnilleen...
Tätä enempää en osaa Yamagatasta kertoa, niin paitsi että siellä oli myös Zao... siitä eri jutussa enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti