Japanilaista baseballia

Japanissa baseball on tavattoman suosittu urheilulaji, jokaisen joulun pihasta löytyy timantti eli pelikenttä. Ammattilaisliiga on suurta bisnestä. Luullakseni systeemi on kopioitu enimmäkseen Amerikasta.
Hirveästi en arvosta baseballia urheiluna, mutta on kai se hyvää viihdettä. Kuten valistuneet lukijat ehkä tietävät, Jenkeissä on keskusteltu viime vuosina mm. baseballin dopingista. Kun muutama vuosi sitten kävimme Los Angelesissa, oli siellä menossa kampanja, jossa korostettiin lajin puhtautta. Taustalla lienee nuorten huipulle pyrkijöiden lisääntynyt douppaus tyyliin kaikki keinot käyttöön jotta pääsen mukaan. Todettakoon, että amerikkalaisista joukkueurheilijoista juuri baseballin pelaajat ovat niitä kaikkein rikkaimpia, luullakseni...
Mutta varmaan kannattaa meidän itse kunkin kerran käydä katsomassa peliä ihan tunnelman takia, toisaalta en menisi helpolla toista kertaa katsomaan. Itse olen käynyt kerran tätä peliä katsomassa toistaiseksi Seattlessa, Los Angelesissa, Torontossa ja Osakassa...
Tyypillisesti samat joukkueet pelaavat keskenään samassa paikassa kolmena peräkkäisenä päivänä. Pelejä on keskimäärin kuusi (!) viikossa, yksi lepopäivä jossain välissä. Peli kestänee noin kolmisen tuntia kerrallaan; se olisi mahdollista viedä nopeamminkin läpi, mutta käsittääkseni kyseessä on sirkushuvia kansalle ja siitä aspektista katsoen kansalle pitää olla riittävän pitkäksi aikaa katseltavaa, että se tulee paikalle. Aikaa kuluu kentän kunnostukseen, aikalisiin jne. Niin ja telkkarin mainostaukoihin, kaikki pelit tulevat luonnollisesti telkkarista.
Sendaissa olevan ammattilaisjoukkeen nimi on Rakuten Eagles. Tunnussana on Heat! Joukkeen värit lila ja keltainen (sekä vähän hopeaa) näkyvät hyvin Sendain katukuvassa.

Peliareena on Sendain rautatieasemalta noin reilun kilometrin itään, kävelymatka. Lauantaina siellä oli peli kello 14 alkaen ja kun ihan sattumalta olin kävelemässä sillä suunnalla, niin kävin hieman fiilistelemässä areenan ulkopuolella. Sisälle en tietystikään mennyt, koska se ei ole mitään urheilua... Liput maksavat noin 2800 yenistä ylöspäin, siis kävin lippuluukulla vaan tiedustelemassa hintoja oman yleissivistyksen vuoksi. Stadion on tehty vain ja ainoastaan baseballkäyttöön, se kertoneen lajin bisnesluonteesta. Kotiotteluita on keskimäärin kolme viikossa.

Stadionin alueella oli menossa aikamoinen sirkus. Peli oli juuri alkanut, mutta ulkopuolella oli porukkaa ihan pipona. Iskät olivat ehkä menneet stadionin puolelle, ja äidit lapsineen ajelivat stadionia ympäri tällaisilla junilla.

Fanituotemyynti on ilmeisen hyvä bisnes, sillä kansa kansa kantoi joukkueen värejä innolla. Itse ostin pienen hihamerkin... en itselleni, mutta pojalle...

Stadionin pihalla oli myös pieni tilapäinen eläintarha. Kyllä, siis eläintarha. Joku kavioeläin, muutamia rapsuteltavia (ainakin älyttömän isoja kaneja...) ja sitten tällaisia pingviinejä. 

"Hei jätkät, paljonx peli?"  "Huonosti menee, pesälle syöksyistä puuttuu sulavuus ja nehän syöksyy jalat edeltä, ei niin... olisivat vaan uskoneet neuvojani..."  "Kohta ne pyytää meitä taas apuun, niinku viimeksikin... onhan joukkueemme Arktis Penguins sentään Etelämantereen mestari... " :-)

Jaaha, juuri nyt olen Osakassa. Tänään oli pieni huoltopäivä; lenkki, lepoa ja pyykinpesua. Kello on 16.30, mitähän tekisi illalla.. hmm... niin, tuollahan näyttäisi olevan baseball-peli alkamassa kello 18.00... Hanshin Tigers... hmm... mitäpä jos...

Jälkikirjoitus
Pitihän sitä käydä katsomassa. Mene Osakan aseman vieressä olevalle Hanshin-rautatien Umeda-asemalle ja ota juna länteen kohti Kobea. Aseman nimi on Koshien, kaikki junat pysähtyvät siellä. Areena on aivan aseman vieressä.

Liput olivat halvempia kuin Sendaissa, sivukatsomoon 2500 jeniä, päätyyn jotain 1000 yenin paikkeilla.

Parhaimmillaan ihan kivaa, mutta pitkästyttävää enimmäkseen... Yritin ottaa kuvia osumista, en onnistunut. Kuvassa pallo menossa kohti lyöjää, punainen soikula.

Yleisnäkymä, jossa yleensä näkyi juomia myyvä nuori nainen.

Oluemyynti oli tehokasta.

Päädyssä oli kotijoukkeen Hanshin Tigersin huutosakki ja bändi, orkesterinjohtaja keskellä seisomassa.

Aika täyttä, mutta mukaan olisi mahtunut vielä.

Meno-paluu, paluu pompulla...

Pakollinen minä itte -kuva.

Lähdin pois 1,5 tunnin jälkeen. En tiedä, kuka oli vastustaja, ehkä joku Giants. Peli oli silloin kuudennessa vuoroparissa, 0-0. En tiedä lopputulosta.
Juuri nyt on keskiviikkoilta, olen lentokenttähotellissa, ja telkkarista tulee... baseballia. Hanshin Tigers pelaa kotonaan Giantseja vastaan... :-)