Tänään iltapäivällä tapasin isäntäperheen sairaankuljettajaisän hänen tultua töistä kotiin. Kagoshiman prefektuurin pelastuslaitoksien lähettämät 100 palomiestä olivat kotiutuneet eilen katastrofialueelta noin viikon komennuksen jälkeen.
Päivän puheenaiheena kahden perheen kanssa oli muun muassa lehdet: salaatinlehdet ja sanomalehdet. Kagoshimassa syödään paikallisesti tuotettuja salaatteja, ja ne ovat siis tässä tilanteessa edelleen täysin puhtaita - tai niin puhtaita kuin Japanissa yleensä voi olla. Niistä ei ole täällä minkäänlaista pulaa. Mansikoita on tarjolla, ja kovasti ovat maukkaita. Heidän käsityksen mukaan Tokiossa on jonkinlainen pula tuore-elintarvikkeista.
Toin tänne mukanani viikon Hesarit alkaen katastrofia seuranneesta päivästä; tarkoitukseni oli näyttää paikallisille suomalaisen uutisoinnin laajuus. Molempien perheiden vanhemmat yllättyivät Hesarin Japaniuutisoinnin laajuudesta. Täällä sanomalehdissä olevat kuvat ovat yleensä pienempiä ja niitä ei ole kovin paljoa. Hesarin isot kuvat, kartat ja monipuolinen grafiikka herättivät huomiota. Sairaakuljettaisä piti Hesarin kuvia yleisesti ottaen dramaattisimpina kuin kagoshimalaisen päivälehden kuvia.
Juttelimme myös rahankeräyksistä. Tänään koulussa (alaluokat) oli ollut keräys, johon vanhempia oli pyydetty lähettämään rahaa lasten mukana. Isäntäperheeni nuorempi poika (12-vuotias) oli toiminut luokissa yhtenä kerääjänä. Paikalliset Rotarykerhot (tänään tapasimme yhden tutun Rotaryn) ovat keränneet rahaa viikkokokouksissaan. Kaduilla on (kuulemma) lipaskeräyksiä, muun muassa kävelykadulla ja rautatieasemalla.
Huomenna Kagoshiman kaupungin kaikilla ala-asteilla on kouluvuoden viimeinen koulupäivä. Uusi kouluvuosi alkaa ainakin täällä Kagoshimassa 7.4. (ja yleisesti ottaen huhtikuussa, mutta ei välttämättä aivan samana päivänä) eli koululaisilla on viikon vapaa tässä välissä.
Huomenna osallistun isäntäperheen nuoremman pojan koulun päättäjäisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti